Valmiiksi univeloissa

Huhhuh, tää viikko on kyllä menny vähillä unilla. Oon mm. juossu ympäriisä, nähny ihmisiä (ja pähkäilly miten kerkeän nähä kaikkia), valmistellu lähtöä, ostanu monen suunnitelmanmuutoksen jälkeen lentolipun Oulu-Helsinki maanantaiaamulle, käyny vaihtaa valuuttaa, ostanu kaikkee tarpeellista, täyttäny matkalaukkuja, punninnu matkalaukkuja, tyhjentäny matkalaukkuja, käyny viimehetken skypekeskusteluja, viestitelly muitten au pairien kanssa ja ahistunu pelosta että jään kentälle ruikuttaan ku joku menee kuitenki vikaan. Kaippa se on turha pelko mutta minkäs teet ku oot tämmönen ressipeppu. Sit ne hetket, ku ois saanu nukkua, oonki pyöriny sängyssä väkkärää ja miettiny lähtöö, fiilistelly hyviä biisejä joita kaikki muut aina dissaa ja suonissa on virrannu pelkkää adrenaliinia. Eli joo totaa univeloissa oon valmiiksi ja kello huutaa alle viien tunnin päästä että kentälle siitä laiskamato, mutta jospa sitä sais vaikka nukuttua koneessa. Mun huominen (tai no maanantaitahan tässä jo eletään) onki sen 24 tunnin sijaan 31 tuntia, joista taivaalla vietän yhteensä 9h 40min. Oon kuullu juttua että toi nycin au pair training school on semmonen ettei sielä paljo uhrata aikaa nukkumiselle eli saapa nähä mikä zombi oon ku pääsen Kaliforniaan...

Veikkaisin että mulla on suunnilleen tollaset silmäpussit huomenaamulla niinku Hipulla tossa kuvassa. Muutaman päivän päästä sitte noin 17 kertaa isommat.

Lento Oulusta Helsinkiin lähtee siis aamulla 8:50 ja Helsingistä New Yorkiin 14:10. Perjantaina lennän aamulla New Yorkista San Franciscoon, perillä oon joskus kahen jälkeen iltapäivällä paikallista aikaa.

 
Jäiks. Enää alle 13h Suomen kamaralla. Mihin tää kaikki ootteluaika on hävinny?! No, eipä mulla vissiin oo hirveenä ollu aikaa ootella. Aattelin, että oisin kirjotellu tähän vielä vähän tarkemmin mun lähtöfiiliksiä mutta taijan antaa unelle luovutusvoiton. Tälleen tiivistetysti voisin sanoa, että kun viisumihaastattelussa multa kysyttiin "Are you excited?" ja vastasin "Yes. Very" - varmaan mikään ei vois kuvata paremmin mun fiiliksiä just nyt.

Palaillaan seuraavan kerran vähä eri maisemista!

Viikko enää

Monille on heipat jo sanottu. Hui.

Mulla siis alko loma viikko sitte ja samana päivänä oli kaverin synttärit niin tuli samalla juhlistettua omaa lomaa. Paitsi on tässä ollu vielä aika paljo järjesteltäviä juttuja niin ei oo ihan vaan pystyny lomaileen. Kerkesin kuitenki alkuviikosta käyä pari päivää Hailuodossa nauttimassa tästä juuri alkaneesta kesästä heh. Mulla on ollu hyvä tuuri säiden suhteen tänä kesänä ku ollu koko kesän töissä niin ei oo haitannu kylmyys ja nyt ku pääsin lomalle niin ollu rehellisesti kesän paras viikko. Ei valittamista.

Perjantaina ostin viimein ison matkalaukun. Nyt pitäs alkaa oikeesti miettiin niitä pakkaushommia vähä tarkemmin, ei voi enää pakoilla sitä sillä selityksellä ettei oo matkalaukkua. Välissä oon aika taitava jättään asiat viimetippaan mut nyt otan itteeni niskasta kiini tän asian kans. En haluu kokea viimehetken paniikkipakkaamista.

 

Lauantaina oli viimein kauan ootetut läksärit! Teeman mukaan tarjosin amerikkalaista juustokakkua ja kaverilta sain lainaan tollasen alempana näkyvän amerikanlipun. Ilmapallojenki värit teemaan sopivasti valittu. Illan kuvasaldo on pyöreä nolla mutta ehkäpä se kertoo jotain siitä kuin kivaa oli! Paljon possea ruokaa juomaa musaa naurua. Tällasissa tilanteissa muuten huomaa miten pieni maailma on, ku on kavereita eri piireistä ja kuitenki aina joku tuntee toisen jostain muualta. Nooran ja Aten pikkusiskot on bestiksiä ja Kalle on Kiian kummin kaiman sisko, eiku oho ei Kalle voi olla sisko. Jotenki tolleen aina kuitenki, harvemmin niin ettei joku tuntis ketää. Iltaa jatkettiin baariin, pitihän se vielä kerran käyä tanssahtelemassa ku ei tiiä millon pääsee seuraavan kerran. Jenkeissä ku vissiin ainaki suurin osa nightclubeista k21.

 

Eilen muuten tuli eka kertaa sellanen apua-fiilis. Se ei siis ollu minkään tason epäröintiä vaan ihan vaan pieni heiveröinen ääni päässä, että oonkohan nyt henkisesti valmis tähän lähtöön. Mutta emmä usko että tässä ikinä tän valmiimmaksi tulis, turha oottaa sitä hetkeä koska sillon ei varmaan ikinä tulis tehtyä mitään.

Haluun vielä kertoo tähän loppuun ku pari viikkoo sitte yks aamu olin lähössä töihin ja naapurin pikkupoika tuli pihalla vastaan. Se poimi maasta voikukan ja anto mulle! Kuinka söpöä, lisää tollasia ihmisenalkuja tähän maailmaan. Tänään se sama poika sano mua tädiksi. Tuli aika vanha olo.

Nyt tää täti lähtee pakkaamaan host-perheen tuliaisia. Moro!

 

 

 

Oi maamme Suomi

Mitähän tuun ikävöimään Suomesta? Päätin vähä listata (sori taas listaa, enhän mää kirjottanukkaa äikästä ku E:n) näitä juttuja ennen lähtöä ja kattoo sit tuleeko nää pitämään paikkaansa. Eka aattelin kirjottaa listaa myös asioista mitä en tuu ikävöimään, mutta reiluuden nimissä jätän tuon listan julkaisematta niin ei tuu paha mieli niille jotka jää Suomeen! Jos nyt kuitenki jonku asian mainitsisin niin kylmyyttä ja pimeyttä on kiva päästä pakoon (t.neiti kesäheinä henkeen ja vereen).

Mutta niin, asiaan. Meleko varmasti tuun kaipaamaan ainaki näitä judui.

♥ Tehokkuus, eli että hommat hoituu ajallaan, tästä puhuinki jo aiemmin

♥ No se RUISLEIPÄ. Melkeen voisin elää ruisleivällä. Melkein.

♥ Tämä kuvan mangusti elikkä toiselta nimeltään Hippu. Pelastanu aika monta sellasta päivää ku tekee vaan mieli mököttää sohvan pohjalla (lue: mököttää mun kanssa). Kyllä seki vissiin ihan tykkää musta vaikka otanki siitä tällasia edustavia kuvia ja julkasen netissä. Oon sentään niin armollinen että ne pahimmat (parhaimmat) jätän julkasematta.

♥ Yks jos toinenki tärkee ihminen. Tietenkin.





♥ Maailman paras biitsi eli Sunikari. Tuleekohan saamaan kilpailijoita...?

♥ Fazerin sininen ja salmiakki

♥ Jenkki ainii otan sitä 20 pussia mukaan

♥ Se miten helposti pyörällä pääsee paikasta toiseen

♥ Turvallisuus ja sen luoma vapaus

Eihän tää Suomi ihan paska paikka ookkaan. Ja vaikka ilmasto on mitä on niin osaa täällä kesällä olla nättiäkin. Yks ilta ku ajoin salilta kotia ja aurinko oli just laskemassa niin hyvä ku en ojaan ajanu ku piti tuijottaa sitä auringonlaskua ja pinkkiä taivasta. Oli niin kaunista ja siinä vielä nostalginen biisi taustalla niin huh, se oli yks niitä harvoja hetkiä ku aattelin että Suomihan on ihan kultanen (tai siis pinkki).

Pitää nyt nauttia tän paikan hyvistä puolista kun vielä voin. Nauttikaa teki!

Bucket list

Asioita, joita haluan kokea jenkeissä. Eka aattelin, että tän listan tekeminen ois helppoa, mutta se oliki yllättävän vaikeaa, jotenki absurdia, koska enhän mä tiiä mikä mua odottaa ja minkälaiset mahikset mulla on toteuttaa näitä. Siks tästä tulikin enemmän tällanen joulupukin toivelista eli toivon että pääsen toteuttaan näitä juttuja Amerikassa. Ja tottahan se on, että todennäkösemmin toteutan unelmia ku oon miettiny niitä vähä valmiiks. Lisäsin joukkoon myös sellasia juttuja, jotka tulee varmasti tai erittäin todennäköisesti toteutumaan, tuleepahan hyvä mieli sit ku saa ruksattua jotain tehdyksi. :]

♥ LA ft. Sanna! Mun hyvä ystävä siis lähti tän kuun alussa Los Angelesiin au pairiksi, tää on kyllä must-juttu että käyn sen luona sielä. Tähän kohtaan liittyy kaikki perusjutut Losissa niinku esim. turistikuvailut Hollywood-kyltin edessä ja Santa Monican biitsillä käyminen.

♥ Disneyworld, mielellää host-lasten kans!

♥ Roadtrip Kalifornian läpi (tai joku muu kiva reitti) hyvässä seurassa

♥ Las Vegas

♥ Korvapuustien leipominen host-lasten kanssa

♥ San Franciscossa ajelu tollasella potnapekalla elikkä ratikalla

♥ New York

♥ Uusia elinikäsiä ystäviä

♥ Vaatekaapin sisältö uusiksi

♥ Kalifornian vuorilla vaellus

♥ Starbucksista joku äklömakea kahvi

♥ Sekä Atlantissa että Tyynessä valtameressä polskiminen

♥ Grand Canyon

♥ Uinnin ja suomenkielen opettaminen host-lapsille

♥ Julkkiksen bongaus :D

♥ Miami

♥ Uuden lajin kokeilu

Lähen vähä sillä asenteella, että katon mitä elämä tuo tullessaan ja oon avoin kaikelle. Tartun tilaisuuksiin. Varmasti kaikista siisteimmät jutut on sellasia mitä ei voi etukäteen suunnitella. Vaikka nää kaikki ois supersiistejä juttuja kokea, niin oikeestaan kaikista eniten ootan sitä aivan erilaista arkea, ympäristöä, ihmisiä ja kulttuuria. Sitä että kun astun ovesta ulos, ensimmäisenä en nää tuttua etupihan pensasaitaa vaan jotain paljon siistimpää. Sitä, että saan tutustua ihmisiin ympäri maailmaa, muihin au paireihin ja myös paikallisiin. Sitä, että kesä on oikeasti kesä. Sitä, että pääsen treenaamaan mun englanninkielen taitoa.

Ja sitä, että kun vuoden (tai parin) päästä palaan Suomeen, olisin oppinu arvostamaan tätä kotimaata nykyistä enemmän. Huomaamaan ne hyvät asiat mille silmät on sokeutunu jo aikoja sitte. Ja oisin valmiina palaamaan koulun penkille hyvillä mielin.

Postauksen kaikki kuvat we♥it -sivulta.

24 päivää

Ee hele. Lähtöön on vielä 24 päivää ja nyt jo alkaa keskittyminen olla vaikiaa. En ossaa nukkuakkaa ennää, viime yönä ku yritin rauhottua niin teki vaan mieli pompata ylös ja alkaa reivata, yhtää liiottelematta. Mut tää kaikki on positiivista jännitystä, en oo varmaa ikinä ollu näi innossaa. Tätäki kirjotan aamuyön pikkutunneilla, toivottavasti sitä ei huomaa. Mikähä siinä muuten on, että luovuus iskee aina yöllä? Vai oonko ainoo tän ongelman kans?

Maanantaina 31.8. siis starttaa mun tähänastisen elämäni siistein vuosi, kun lähen tonne Atlantin taakse lastenhoitohommiin! Ekana etappina on Iso Omena, enkä nyt puhu Espoon kauppakeskuksesta vaan ihan siitä New Yorkista. Sielä meillä on muutaman päivän "au pair -koulu" ja lisäks käyään yhtenä päivänä tsekkaamassa NYCin tärkeimmät nähtävyydet. Sen jälkeen käännän nokan kohti San Franciscoa ja Mill Valleytä. Sielä tuun viettämään vähintään seuraavat 12 kuukautta ihanan perheen kanssa, jonka skidit on muuten kunnon Pokemon-faneja aivan niinku minä, je! Tuun kuulemma olemaan "the coolest nanny" sillä alueella - tais tehä kuvat mun penkkaripäivän Pikachu-asusta lähtemättömän vaikutuksen lapsiin. :D

Oon tehny töitä tän unelman eteen jo pitkään, keränny rahaa siitä asti ku tajusin haluavani au pairiks eli suunnilleen lukion alusta. Jos totta puhutaan, niin ekaksi kohdemaana oli Aussit, mutta tuli pari muuttujaa matkaan ja maanosa vaihtu! Ei haittaa yhtään, ei se Australia sieltä mihinkään katoa. Maksoin tässä hiljattain elämäni isoimman laskun tolle Cultural Care Au Pair -järjestölle, mutta minkään maksaminen ei oo ikinä tuntunu niin hyvältä, ihan hymyilytti maksaa se. Se lovi mun tiliotteessa tulee antamaan mulle aika paljo enemmän mitä äkkiseltään kuvittelis.

Kävin maanantaina viisumihaastattelussa Helsingissä ja jännitin sitä ensin vähän mutta nyt jälkikäteen se huvittaa: sielä kysyttiin tasan kolme kysymystä joihin vastasin kaikkiin "yes" ja siinä se. Niinku sitä varten raahauduin Helsinkiin, seriously? Mutta oli kyllä kiva irtiotto arjesta, eipä siinä! Tän postauksen kuvat penkkarikuvia lukuunottamatta on muuten tuolta reissulta, kaikista nätteintä oli siellä konsulaattien ympäristössä mutta harmi vaan sielä oli kuvaaminen kielletty!

Viisumista puheenollen, sain sen ihan älyttömän nopeesti. Maanantaina haastattelu ja viisumi ootti postissa eilen eli torstaina. Myös passin sain parissa hassussa päivässä, uus ajokortti tuli päivässä ja kiitoskortitki nopeemmin mitä kuvittelin! Suomessa oikeesti hommat hoituu ajallaan, tää on varmaan yks asia jota tuun kaipaamaan Suomesta.

Nyt alkais olla kaikki tärkeimmät asiat hoijettuna täällä Suomen puolella, sitä hommaa onki riittäny! Enää kaikkee kivaa jälellä niinku esim. läksärit ja bucket listan tekeminen. Oke on mulla jo mielessä joitaki juttuja mutta kyllä siitä se ihan kunnon lista pitää väsätä niin eipähän jää mitään tärkeetä kokematta. Lisäks pitäs ainaki hommata isompi matkalaukku. Pakkaaminen tuleeki olemaan vaikee projekti, ehkä pitäs jo alotella. Miten voi muka pakata koko elämän matkalaukkuun?! Kyllähän sen koko elämän tarvii mukaan ku lähtee yli vuodeksi pois, tarviihan... Ens viikon jälkeen mulla alkaa viimein parin viikon loma nii kerkee vähä rentoutuakki (tai sitte ei) ja nähä kavereita ennen lähtöä.

Oon vasta vauvantossuissa tän blogin kans, mutta askel kerrallaan ja niin edelleen. Kohta lähen opettaa yhtä vauvaa oikeesti käppäsee. Ehkä. Tai sit se on kehityksessä jo paljo pitemmällä ku mä tän blogin kans. Palaillaan tässä joskus, nyt unille (mutta mitäs kun todellisuus on parempaa ku uni)!

Cheers,
Tiia