Looking for Christmas feeling

Lol oon niin kiireinen täälä että ihan turhaa luonnostella mitään valmiiksi ku sitte ku julkasen nää tekstit kuukauden myöhässä niin fiiliksetki on jo ihan muuttunu... :D Pahottelen sekavaa tekstiä.

Näin luonnostelin tätä postausta marraskuussa:

Täällä on tosi vaikee päästä joulufiilikseen. En tiiä mistä se johtuu, varmaan monen tekijän summasta. Täällä on kesäinen/syksyinen ilma, taivaalta tulee korkeintaan vettä. Mulla on ikävä lunta. Myös rakkaat ihmiset on kaukana, ne kenen kanssa yleensä vietän joulun ja jotka on iso osa joulufiilistä. Täällä ei myöskään oo adventtikyntteliköitä (miten se voiki olla niin tärkee asia?!), Suomessa niitä näkee joka ikkunassa. Täällä on kyllä jouluvaloja, mutta jostain syystä en saa niistä oikeen mitään fiilareita. Johtuu varmaan siitä että esim. nuita puitten runkojen valoja on näkyny täällä varmaan siitä lähtien ku tulin tänne.

Nyt on fiilis että joulu Suomessa ois aika kova juttu. On mulla onneksi yks asia mistä oon saanu vähän joulufiilistä ja se on joulumusiikki, erityisesti suomalainen (ja okei, yks Suomesta tullu jouluinen paketti...) Oon aina rakastanu eniten niitä ihan perinteisiä suomalaisia joululauluja.

 

 

 

Näin kirjottelen nyt:

Kyllä se pieni joulufiilis sieltä pikkuhiljaa nostaa päätään. Ainaki välissä. Lisää joulufiilistä oon saanu taas uudesta Suomesta tulleesta paketista, suklaajoulukalenterista (kiitos S!), olohuoneeseen pystystä joulukuusesta, yhestä kivasta Lucia-tapahtumasta missä käytiin, joululahjojen ostelusta, host lasten kanssa omin kätösin askarrellut joulukuusen koristeet (bongaa kuvista), Lumiukko-leffasta jonka katoin spontaanisti illalla puhelimesta ennen nukkumaanmenoa... hehe kyllähän näitä jouluisia juttuja alkaa tupsahella ku malttaa oottaa ja kun näkee vähän vaivaa sen kuuluisan joulufiiliksen saamiseksi.

Silti haluun sanoo että nauttikaa Suomen joulusta, se on sielä paras. Toivottavasti saatte valkosen joulun! ♥

 

Erilainen reissu

Vietettiin muuan viikonloppu Sannan kanssa reissussa, joka ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan mutta josta riittää muisteltavaa vielä kiikkutuoliin asti.

San Francisco oli aika maaginen auringonlaskussa lentokoneesta tähystettynä. Tää kuva ei tietenkää oo puoleksikaan niin maaginen mitä todellisuus.

Lennettiin perjantaina Seattleen ja hulvattomat jutut alko lentää ennen ku päästiin lentokenttää kauemmas. Käytiin Sannan synttäreiden (ja perjantai 13.) kunniaksi juustokakkutehtaassa (okei siis ei tehtaassa vaan The Cheesecake Factory -nimisessä ravintolassa) vetämässä napaan maailman parhaat juustokakut. Täytyypä sanoa että sen jälkeinen matka takas hostellille oli pelottavin ikinä. Seattle oli ihan autio kodittomia lukuunottamatta vaikka oli perjantai-ilta. En oo ikinä pelänny niin paljon vaikken ollu ees yksin.

Lauantaina puksutettiin junalla Vancouveriin Kanadan puolelle. Oli onnistunu päivä! Päällimmäisenä jäi mieleen Lookout-torni, josta oli mielettömät maisemat joka puolelle Vancouveria. Ylimmässä kerroksessa oli siisti ravintola jonka uloin osa liikku hitaasti ympyrää jollon sielä ruokailevat ihmiset näkee joka ilmansuuntaan siinä pyöriessä. Erittäin positiivinen kokemus oli myös Vancouverin yöelämä! En oo ehkä ikinä käyny niin siistissä baarissa eikä oo pitkään aikaan ollu niin hauskaa.

Ranskan lippu nähtiin myös Vancouverissa...

Sunnuntaina alkoi sitten alamäki hahah, ei menny niinku Strömsössä. Sanonpa vaan että ei toteutettu sattuneista syistä puoliakaan suunnitelmista. Maailman ensimmäinen Starbucks tuli kuitenkin puoliväkisin tsekattua, jes! Vaikkei tuo nyt mitenkään ihmeellinen näky ollut, tosi pieni ja täynnä turisteja. :D Sunnuntai oli sit täynnä päikkäreitä millon missäkin, parhaana paikkana voisin mainita lentokentän kylmän lattian. Sinne leiriydyttiin ja voin sanoa että toimii (kun oot nukkunu edellisenä yönä 2h)! Juttujen taso oli laskenu noin sata prosenttia perjantain tasosta joka itessään oli jo melko alhainen. Mutta sitä parempia muistoja!

Ehkä joku tunnistaa tuon
rakennuksen 50 Shades of Grey
-leffasta tai sitten ei

San Franciscoon pääsin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kello 11:59, nukkumaanmenoon siitä meni vielä parisen tuntia. En oo varmasti ikinä ollu niin väsyny mitä sillon olin, mutta voin vaan sanoa että oli vähintäänkin sen arvonen reissu.