Vietettiin muuan viikonloppu Sannan kanssa reissussa, joka ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan mutta josta riittää muisteltavaa vielä kiikkutuoliin asti.
San Francisco oli aika maaginen auringonlaskussa lentokoneesta tähystettynä. Tää kuva ei tietenkää oo puoleksikaan niin maaginen mitä todellisuus.
Lennettiin perjantaina Seattleen ja hulvattomat jutut alko lentää ennen ku päästiin lentokenttää kauemmas. Käytiin Sannan synttäreiden (ja perjantai 13.) kunniaksi juustokakkutehtaassa (okei siis ei tehtaassa vaan The Cheesecake Factory -nimisessä ravintolassa) vetämässä napaan maailman parhaat juustokakut. Täytyypä sanoa että sen jälkeinen matka takas hostellille oli pelottavin ikinä. Seattle oli ihan autio kodittomia lukuunottamatta vaikka oli perjantai-ilta. En oo ikinä pelänny niin paljon vaikken ollu ees yksin.
Lauantaina puksutettiin junalla Vancouveriin Kanadan puolelle. Oli onnistunu päivä! Päällimmäisenä jäi mieleen Lookout-torni, josta oli mielettömät maisemat joka puolelle Vancouveria. Ylimmässä kerroksessa oli siisti ravintola jonka uloin osa liikku hitaasti ympyrää jollon sielä ruokailevat ihmiset näkee joka ilmansuuntaan siinä pyöriessä. Erittäin positiivinen kokemus oli myös Vancouverin yöelämä! En oo ehkä ikinä käyny niin siistissä baarissa eikä oo pitkään aikaan ollu niin hauskaa.
Ranskan lippu nähtiin myös Vancouverissa...
Sunnuntaina alkoi sitten alamäki hahah, ei menny niinku Strömsössä. Sanonpa vaan että ei toteutettu sattuneista syistä puoliakaan suunnitelmista. Maailman ensimmäinen Starbucks tuli kuitenkin puoliväkisin tsekattua, jes! Vaikkei tuo nyt mitenkään ihmeellinen näky ollut, tosi pieni ja täynnä turisteja. :D Sunnuntai oli sit täynnä päikkäreitä millon missäkin, parhaana paikkana voisin mainita lentokentän kylmän lattian. Sinne leiriydyttiin ja voin sanoa että toimii (kun oot nukkunu edellisenä yönä 2h)! Juttujen taso oli laskenu noin sata prosenttia perjantain tasosta joka itessään oli jo melko alhainen. Mutta sitä parempia muistoja!
Ehkä joku tunnistaa tuon
rakennuksen 50 Shades of Grey
-leffasta tai sitten ei
San Franciscoon pääsin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kello 11:59, nukkumaanmenoon siitä meni vielä parisen tuntia. En oo varmasti ikinä ollu niin väsyny mitä sillon olin, mutta voin vaan sanoa että oli vähintäänkin sen arvonen reissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti