24 päivää

Ee hele. Lähtöön on vielä 24 päivää ja nyt jo alkaa keskittyminen olla vaikiaa. En ossaa nukkuakkaa ennää, viime yönä ku yritin rauhottua niin teki vaan mieli pompata ylös ja alkaa reivata, yhtää liiottelematta. Mut tää kaikki on positiivista jännitystä, en oo varmaa ikinä ollu näi innossaa. Tätäki kirjotan aamuyön pikkutunneilla, toivottavasti sitä ei huomaa. Mikähä siinä muuten on, että luovuus iskee aina yöllä? Vai oonko ainoo tän ongelman kans?

Maanantaina 31.8. siis starttaa mun tähänastisen elämäni siistein vuosi, kun lähen tonne Atlantin taakse lastenhoitohommiin! Ekana etappina on Iso Omena, enkä nyt puhu Espoon kauppakeskuksesta vaan ihan siitä New Yorkista. Sielä meillä on muutaman päivän "au pair -koulu" ja lisäks käyään yhtenä päivänä tsekkaamassa NYCin tärkeimmät nähtävyydet. Sen jälkeen käännän nokan kohti San Franciscoa ja Mill Valleytä. Sielä tuun viettämään vähintään seuraavat 12 kuukautta ihanan perheen kanssa, jonka skidit on muuten kunnon Pokemon-faneja aivan niinku minä, je! Tuun kuulemma olemaan "the coolest nanny" sillä alueella - tais tehä kuvat mun penkkaripäivän Pikachu-asusta lähtemättömän vaikutuksen lapsiin. :D

Oon tehny töitä tän unelman eteen jo pitkään, keränny rahaa siitä asti ku tajusin haluavani au pairiks eli suunnilleen lukion alusta. Jos totta puhutaan, niin ekaksi kohdemaana oli Aussit, mutta tuli pari muuttujaa matkaan ja maanosa vaihtu! Ei haittaa yhtään, ei se Australia sieltä mihinkään katoa. Maksoin tässä hiljattain elämäni isoimman laskun tolle Cultural Care Au Pair -järjestölle, mutta minkään maksaminen ei oo ikinä tuntunu niin hyvältä, ihan hymyilytti maksaa se. Se lovi mun tiliotteessa tulee antamaan mulle aika paljo enemmän mitä äkkiseltään kuvittelis.

Kävin maanantaina viisumihaastattelussa Helsingissä ja jännitin sitä ensin vähän mutta nyt jälkikäteen se huvittaa: sielä kysyttiin tasan kolme kysymystä joihin vastasin kaikkiin "yes" ja siinä se. Niinku sitä varten raahauduin Helsinkiin, seriously? Mutta oli kyllä kiva irtiotto arjesta, eipä siinä! Tän postauksen kuvat penkkarikuvia lukuunottamatta on muuten tuolta reissulta, kaikista nätteintä oli siellä konsulaattien ympäristössä mutta harmi vaan sielä oli kuvaaminen kielletty!

Viisumista puheenollen, sain sen ihan älyttömän nopeesti. Maanantaina haastattelu ja viisumi ootti postissa eilen eli torstaina. Myös passin sain parissa hassussa päivässä, uus ajokortti tuli päivässä ja kiitoskortitki nopeemmin mitä kuvittelin! Suomessa oikeesti hommat hoituu ajallaan, tää on varmaan yks asia jota tuun kaipaamaan Suomesta.

Nyt alkais olla kaikki tärkeimmät asiat hoijettuna täällä Suomen puolella, sitä hommaa onki riittäny! Enää kaikkee kivaa jälellä niinku esim. läksärit ja bucket listan tekeminen. Oke on mulla jo mielessä joitaki juttuja mutta kyllä siitä se ihan kunnon lista pitää väsätä niin eipähän jää mitään tärkeetä kokematta. Lisäks pitäs ainaki hommata isompi matkalaukku. Pakkaaminen tuleeki olemaan vaikee projekti, ehkä pitäs jo alotella. Miten voi muka pakata koko elämän matkalaukkuun?! Kyllähän sen koko elämän tarvii mukaan ku lähtee yli vuodeksi pois, tarviihan... Ens viikon jälkeen mulla alkaa viimein parin viikon loma nii kerkee vähä rentoutuakki (tai sitte ei) ja nähä kavereita ennen lähtöä.

Oon vasta vauvantossuissa tän blogin kans, mutta askel kerrallaan ja niin edelleen. Kohta lähen opettaa yhtä vauvaa oikeesti käppäsee. Ehkä. Tai sit se on kehityksessä jo paljo pitemmällä ku mä tän blogin kans. Palaillaan tässä joskus, nyt unille (mutta mitäs kun todellisuus on parempaa ku uni)!

Cheers,
Tiia