Au pairuudesta

Pikkunen oppii kohta käveleen. Se otti jo tossa yks päivä kolme askelta ilman tukea. Yhtä aikaa oon innoissaan siitä ja vähän kauhuissaan koska kohta pitää oikeesti juosta sen perässä.

Au pairius on tähän mennessä ollu kivaa ku on perhe jonka kanssa synkkaa. Tänne tullessa ootin hirveesti kaikkia reissuja ja uusia kavereita ja miitinkejä ja muuta, mutta oon saanu nimenomaan tästä työstä jo nyt enemmän mitä osasin kuvitella. Kaikki ei oo ollu täydellistä, ei tietenkään, mutta jotenki suhtaudun täällä kaikkeen vähän erilailla ku aikasemmin. Vastoinkäymiset ei masenna ja se se paras fiilis vasta onki ku pääsee vaikeuksien yli ja kokee onnistuneensa jossain - lohuttaminen tepsii ja riidat saadaan soviteltua. Oon positiivisesti yllättynyt ja vähän ylpeä omasta kärsivällisyydestä lasten kanssa. Luulin että oon aika kärsimätön mutta en kai ookkaan.

Täällä oli ihan kamala sää pari päivää (huh helteet tuli vielä takas). Mut se on saanu mut miettiin sitä miksi tulin just tänne. Jos rehellisiä ollaan niin olihan mulla aika paljon rannat ja lämmin ilmasto mielessä, mutta mun ajatukset on muuttunu. Toki oon edelleen rantaihminen, mutta täällä on ollu tosi kivaa vaikka pari päivää sato ku esterin sieltä niin. Jotenki oon alkanu ihan erilailla arvostaan loppujen lopuksi aika arkisia juttuja, kuten leffailtoja tai kahvilla käymistä. Ihan tavallista elämää täälläki eletään. Paitsi no, Suomessa en suunnittele viikonloppureissuja Losiin tai San Diegoon tai bailaa rannalla...

Oon nyt jo huomannu kielellistä kehitystä itessäni. Toki välissä puhe tökkii tai tulee tilanteita etten ihan ymmärrä mitä toinen sanoo (varsinki joillaki saksalaisilla on ihan järkyttävä aksentti eikä siitä puheesta tajua mitään :D) mutta en enää joudu valmiiksi miettimään miten jonku jutun sanon englanniksi vaan puhun vaan. Mut ylpein oon ehkä siitä ku mun host mom puhuu lapsille ruottia niin oon jopa ymmärtäny suurimman osan jutuista! Välissä on tehny mieli alkaa puhuun itekki lapsille ruotsia. Mut sit välissä harmittaa etten oo ikinä opiskellu saksaa. Täällä on hitosti saksalaisia ja saksankielisiä au paireja, sit ku oot porukasta ainoo joka ei ymmärrä sanaakaan niin ei oo kivaa. No onneks löytyy muitaki kieliä ja niitä jotka huomaavaisesti vaihtaa englantiin että kaikki ymmärtää. :) Parasta on olla porukassa jossa ainut yhteinen kieli on englanti.

Kuvituksena toimii kuvat lauantailta ku vietettiin päivä biitsillä ihanan tytön kanssa. ♥ Tähän loppuun vielä pari fiilistelypätkää. Toi matka tonne rannalle oli muuten semmonen siisti kiemurainen vuoristotie ja maisemat oli ihan huikeet. En vaa saanu tallennettua niitä kuviin.