Kulttuurieroja

"How are you?" ei ole kysymys Amerikassa. Se on tapa tervehtiä. Älä ikinä erehdy vastaamaan siihen pitkästi. Siinä missä täällä vastaan tuohon kysymykseen suunnilleen joka kerta "Good, thanks! And you?", Suomessa on jopa vähän töykeää vastata lyhyesti kysymykseen mitä kuuluu. Jos joku vastaa siihen "ihan hyvää" eikä mitään muuta, mulla ainaki tulee semmonen tunne ettei kyseinen tyyppi jaksa jutella mun kanssa. Mutta täällä kun näät jonku ja se sanoo "Hi! How are you?" ei välttämättä kerkeä ees vastata kun tyyppi jo höpöttää muita juttuja tai on keskittäny huomionsa muualle. Toki riippuu henkilöstä mutta aika usein on käyny tällee.

Täällä ihmiset myös juttelee paljon helpommin. Ei riipu iästä, sukupuolesta tai mistään muustakaan. Esim. rannalla olin menossa suihkuun ku joku vanhempi mies alko selittään mulle siitä miten Kaliforniassa kärsitään kuivuudesta ja ollaan onnekkaita kun on ees yksi suihku käytettävissä siellä... Myös apua tarjotaan useammin. Välissä meinaa vähä hävettää itteä ku vasta jälkikäteen tajuaa että jossain tilanteessa ois pitäny tarjota apua, amerikkalainen sitä odottaa ja amerikkalainen sitä tarjoaa, mutta minkäs teet ku pönttöpäässä ei välähä ajoissa.

Edellä mainitun takia täällä saa kavereita helpommin. Tuntuu että itteenki on tarttunu sellanen avoimuus että jotenki helpommin avaa suunsa ventovieraalle tai puolitutulle. Tosin kavereista puheenollen amerikkalaiset sanoo ihmisiä paljo helpommin kavereiksi/ystäviksi ku suomalaiset. Oon kuullu että täällä monet on sillee tyylii tavannu tyypin kerran ja sitä ollaan jo "kavereita" siinä missä suomalaiset ainaki mun käsityksen mukaan pitää ystäviä sellasina joille voi kertoa kaikki ilot ja murheet. Oon aika varma että täällä muutama tyyppi sanois mua kaveriksi vaikken ite vielä koe asiaa ihan niin. Eikä siinä oo mitään pahaa, mulle itelle ystävyys vaan merkkaa vähän enemmän ku vaan sitä että terveditään kun satutaan näkemään. Mutta Cultural Caren mottoa lainaten: "It's not right, it's not wrong, it's just different."

Tänään lämpöasteet lähenteli taas sataa farenheittiä ja meikäpoika osti tietenki janoon kuuman thai laten, kuinkas muutenkaan? Nautiskelin sen tämmösissä maisemissa. Ja mietin samalla että miksei Suomessa oo palmuja. En saa niistä tarpeekseni.